tiistai 4. marraskuuta 2014

Amed - aitoa ja ihanaa

Hellou!

Terveisiä ihanasta Amedista! Ubudissa mietittiin kuumeisesti, että minnekäs siitä oikein lähdettäisiin, kun aikaa ei hirveästi ole, mutta jotain muuta olisi myös kiva nähdä. Päädyttiin sitten Balin pohjoisrannikolla sijaitsevaan Amediin, joka on leveä kaistele yhteen nivoutuneita pikkuisia kalastajakyliä.

Kohteen valinta meni aivan nappiin ja nyt ei huvittaisi ollenkaan lähteä. Itseasiassa hieman kaduttaa, että mentiin jo varaamaan Kutalta kahdeksi viimeiseksi yöksi majoitus, jotta päästään sinne vesipuistoon. Tän rauhan takia voisi aivan hyvin jättää vesipuistoilut väliin.

Saavuttiin tänne siis sunnuntaina hieman kahden jälkeen. Matkaa Ubudista oli  noin 80 kilometriä ja paikallisessa liikenteessä (usean välipysähdyksen kanssa tosin) se otti aikaa about 3 tuntia. Huh. Eikä minibussissa tietenkään ollut ilmastointia. Perille päästyämme etsittiin meidän ensimmäisen yön majapaikka. Oltiin varattu booking.com:ista yö Bali Sari Home Stay:stä. Home stay tarkoittaa kotimajoitusta, eli ihmisillä on iso talo tai piha, missä on useita huoneita tai ns. bungaloweja, joissa vieraat asuvat. Perhe asuu siellä myös.  Home stay -majoitus on erittäin yleistä Balilla ja verrattain halpaa. Ubudissa halvin home stay, missä yövyttiin, oli 130 000 rupiaa, eli noin 13 AUD eli noin 8 euroa. Tästä Amedin home staystä maksettiin 225 000 rupiaa eli noin 15 euroa. Hintaeroa selittää se, että tässä oli pieni keittiö ja myös lämmin vesi.

Home stay -majoitus on tosi mukava tapa nähdä paikallisten elämää läheltä ja myös tutustua ihmisiin. Yleensä perheet ovat todella mukavia ja lähes poikkeuksetta home stay -majoitukseen kuuluu herkullinen, itsetehty aamiainen, nam.

Meidän huone Bali Sarissa
Näkymät huoneesta parvekkeelle
Home stay .majoitukseen kuuluu usein tälläistä herkkua.

Ensimmäisenä iltana käveltiin etsimään illallispaikkaa ja matkalla huomattiin, että lähes kaikissa hotelleissa ja muissa majoitusvaihtoehdoissa on "Vacancy" -kyltti pihalla. Ajalteltiin siinä ruoan jälkeen vähän kysellä hintoja, josko saataisiin joku diili rannalla sijaitsevasta majapaikasta. Muutamista kyseltiin ja hinnat olivat siinä 200 000, eli vajaa 15 euroa yöltä. Mikään näistä ei kuitenkaan voittanut Bali Saria. Suurin syy oli liian lähellä sijaitseva tie. Viimein löydettiin yksi kiva mesta, mikä oli kyll hieman yli meidän hintahaarukan, mutta paikka oli niin kiva uima-altaineen ja ilmastointeineen, että päätettiin viettää jäljellä olleet kaksi yötä siinä. Saatiin samaan pakettiin neuvoteltua vielä skootteri ja snorklausvälineet, sekä kyyti Kutalle. Ihan hyvä diili siis.

Toisena aamuna vietiin ekana kamat meidän uuteen bungalowiin, jonka jälkeen otettiin mopo alle ja suunnattiin snorklaamaan reilun viiden kilsan päässä sijaitsevalle rannalle. Vesi oli ihanan lämmintä ja koralleja sekä kaloja riitti. Snorklailtiin parisen tuntia (eikä poltettu itseämme!) kunnes nälkä alkoi kurnia. Lounaan jälkeen suunnistettiin makoilemaan meidän omalle altaalle, joka tuntui juuri niin privatelta, kuin kuvista voi päätellä. Ilta meni leppoisasti köllötellessä ja nauttiessa Pintangista

Meidän bungalow
Terde
Pala paratiisia
Aavan meren...

Ensimmäinen yö uudessa majapaikassa meni ihanasti. Ilmastointi piti huoneen viileänä, eikä liikenteen melukaan häirinnyt meitä. Aamulla päätettiin taas mopoilla. Ensin kuitenkin piti maata pari tuntia altaalla ja ottaa vähän rusketusta pintaan (myöhemmin tajusin, ettei tämä ollutkaan niin kovin hyvä idea).

Mopoiltiin melkoista serpentiinitietä ylös vuoristoon katselemaan paikallista elämänmenoa. Jossain kohti vuorenrinnettä huomasin, että ai ai ai, reidet punottaa uhkaavasti. Ihmekös tuo, sillä siinä skootterin tarakalla istuessa ne on suoraan kohti aurinkoa. Ola sitten ritarillisesti luovutti t-paitansa mun jalkojen suojaksi loppumatkan ajaksi. Nyt kirvelee.

Jaa miten niin pitäs aurinkorasvaa käyttää?
Mopoilemassa
Polttaa polttaa

Mopolun jälkeen mentiin taas, yllätys yllätys, syömään. Ja yllätys yllätys, ruoka oli hyvää. Syömisen (ja hetken levon) jälkeen vedettiin snorkkelit päähän ja räpylät jalkaan ja mentiin polskuttelemaan meidän hotellin edustalle. Siinäkin sijaitsi ihan katsomisen arvoisia koralleja. Taas kului pari tuntia joutuisasti ja sitten olikin taas aika syödä...

Just tossa aamulla totesin Ollille, että mun olisi varmaan pitänyt syntyä tänne, sillä täällä syödään pannukakkuja aamupalaksi lähes joka päivä. Mun taivas. Lettuja, lettuja, lettuja. Eilenkin söin niitä kolme kertaa! Ja joka kerta niin hyviä (joo joo, täytyy ruveta sitten suomessa jollekkin hittidieetille, jotta saa letut sulatettua vyötäröltä). Muutenkin ruoka täällä on taivaallista. Paikallista herkkua on kasvis-riisi-kana-kananmunamättö (Nasi Goreng), sekä nuudeli-kasvis-kana-kanamunamättö (Mie Goreng) ja kasvis-riisi-kana-salaatti-tempe-kananmunamättö (Nasi Campur). Hintaa näillä annoksilla on yleensä 25 000 - 35 000 rupiaa, eli noin 2-3 euroa. Ja kyllä muuten lähtee nälkä!

Mie Goreng
Nasi Campur

Nasi Goreng
Ollaan me syöty myös muuta, kuten tätä jotain katkarapujuttua
Kohteena Amed on ihana. Niin rauhallinen ja aito. Paikalliset ovat paljon rennompia ja nauravaisempia, kuin Ubudissa. Jostain luin, ettei täällä olisi muka tekemistä ja pah. Mopon kun ottaa alle, on täällä teitä ja polkuja vaikka kuinka monelle päivälle tutkittavaksi. Samoin snorklailua voi harrastaa vaikka kuinka monessa paikassa. Täällä on muun muassa yksi japanilainen laivan hylky, missä voisi käydä snorklaamassa, mutta meiltä harmi kyllä loppuu aika kesken. Ehkä ensi kerralla sitten!

Huomenna meidän matka sitten jatkuu Kutalle, jossa ei tehdä varmaan juuri muuta, kuin käydään vesipuistossa ja sitten jo lennetäänkin Singaporeen. Singapore-Thaimaa lennon osalta onkin vielä hieman jännitysmomenttia ilmassa, sillä lento on kyllä varattu, mutta maksu keskeytyi jostain syystä verkkopankissa ja tuolta yhtiöstä ei ole vastattu meidän tiedusteluihin. Täytynee huomenna soittaa.

Ihana Bali on kyllä vienyt meidän sydämen ja tullaan tänne varmasti vielä joskus uudestaan ja ollaan kauemmin, sillä eihän tälläinen kämänen 11 päivää riitä oikeasti mihinkään. Tämä aika (loka-marraskuu) on myös täydellinen aika reissata täällä, sillä turisteja on vähemmän (low season), mutta kelilt on varsin mukavat.

Rauhaa rakastavan reissaajan paratiisi

 Terkuin erittäin rentoutuneet reissulaiset


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Voit kommentoida myös anonyyminä!